Mieleeni muistui unesta juuri herätessäni eräs verhonpala, joka sittemmin muuttui yhden keskiaikamekon hihoiksi. Verho oli kermanvaaleaa jacquardia, jossa oli tummanruskeita ja oranssinruskeita, vaalealla kullalla reunustettuja kukkakuvioita. Kermanvaaleita siemenhelmiä mulla on kotona Suomessa helmiäispintaisina ja oranssinruskeasta käyvät parisen kuukautta sitten tilatut konjakinväriset (alkuk. rootbeer, tsihihi) helmet, jotka mulla on täällä mukanani. Tänään kävin sitten paikallisesta askartelukaupasta kaveriksi antiikkimessingin ja laihan juustoparsakeiton värisiä siemenhelmiä.
Juustoparsakeittohelmet ovat helmiäispintaisia, ajattelin että ne häivyttyvät kivasti helmiäiskermaan, mutta mitään takeita tästä ei kyllä ole. En ole koskaan aiemmin puuhastellut helmiäispintaisten kanssa, en ole niitä tullut hankkineeksi kun ne ovat jotenkin neitimäisiä ja feikkejä. Siis presiis täydellisiä -70-luvun kukkaröhellykseen.
Eipä olisi tullut mieleenkään hankkia tämänvärisiä helmiä, jos olisin netistä yrittänyt löytää sopivia niin kuin yleensä. Elävässä kaupassa on paljon helpompi tehdä normaalisetistä poikkeavia valintoja, kun on oikeasti mahdollisuus ottaa käteen ja katsoa. Toistaiseksi kaikki elävässä elämässä ostamani helmet ovat periaatteessa tosi yäk (kuten esimerkiksi oranssit makeanvedenhelmet), mutta käytännössä jollain kierolla tavalla ältsin käihiä. Ja ne valokuvautuvat yhtä huonosti kuin minä.
